Totalitarismin pesänselvitys!
EU valmistautuu totalitarismin rikosten selvittämiseen. Tutustu Totalitarismi-seminaarin puheenvuoroihin ja kuviin: kuvat-1 ja kuvat-2.
Sivujen toteutuksesta vastaa ProKarelia.
|
|
|
|
|
|
|
Totalitarismin pesänselvitys! EU valmistautuu totalitarismin rikosten selvittämiseen. Tutustu Totalitarismi-seminaarin puheenvuoroihin ja kuviin: kuvat-1 ja kuvat-2.
|
| Etusivu / Totalitarismi / Seminaari / Media |
|
|
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Tilaa sähköpostilla tietoa päivityksistä, tapahtumista ja uutisista. Avautuvalla sivulla valitse "Totalitarismi"-lista. |
Hyvät naiset ja herrat, minua on pyydetty puhumaan Teille totalitarismista käyttäen Viroa esimerkkinä. Viro on ainoalaatuinen siksi, että me olemme kokeneet kahden erilaisen totalitaarisen järjestelmän laittoman hallinnon. Viron tapauksen ainoalaatuisuus ei tarkoita sitä, että kahden erilaisen totalitaarisen järjestelmän valta yhdessä ja samassa valtiossa, suhteellisen lyhyen ajan kuluessa olisi jotakin ainoalaatuista. Ei suinkaan. Saman kaltainen tilanne oli enemmistössä 1. toukokuuta Euroopan Unioniin liittyneissä valtioissa. Mutta niin Puola, Tshekkoslovakia ja Unkari kuin myös Itä-Saksa olivat kuitenkin jossakin määrin itsenäiset valtiot. Totalitaarinen hallinto niissä oli toisen maailmansodan jälkeen paljon suuremmassa määrin kotimainen kuin sen Virossa, mutta myös Latviassa ja Liettuassa koskaan luvattiin olla. Mitä totalitarismi on? Sitähän on määritelty monin erilaisin tavoin. Haluan kiinnittää huomiota kahteen asiaan. Ensiksi, holocaust. Juutalaisia vastaan tehty kansanmurha on peittänyt taakseen monilta tutkijoilta, mutta vielä enemmän tavalliselta kansalta tilanteen, joka mahdollisti kansanmurhan suorittamisen. Siksi usein nähdään, että totalitarismista keskustelu on hyökkäys holocaustin ainoalaatuisuutta vastaan. Ja toiseksi, toisen maailmansodan voittivat länsivallat yhdessä Neuvostoliiton kanssa. Saksan Kansallissosialistinen työväenpuolue tuomittiin Nürnbergin prosessissa ja suurimmat Saksan sotasyylliset tuomittiin kuolemaan. Meidän kristillinen Eurooppamme on hyvän ja pahan maailma. Paha hävisi toisen maailmansodan ja tuomittiin Nürnbergissä syylliseksi. Neuvostoliitto läntisine liittolaisineen oli siten hyvä. Ja on sitä monien mielestä vielä tänä päivänäkin. Tässä ei saa unohtaa sukupolvien välistä näkökantaa. Tänään he, jotka syntyivät 1940-luvulla ja 1950-luvulla ovat oman uransa eläkettä edeltävällä huipulla. Heistä useat osallistuivat kuusikymmenluvun lopun äärivasemmistolaisiin nuorisomellakoihin. Ensirakkautta ei unohda koskaan. Yhtä vaikeata on tunnustaa, että nuoruusaikaiset ihanteet olivat vääriä. Minä saan olla tässä kyyninen ja todeta: se sukupolvi lähtee lähimmän vuosikymmenen aikana eläkkeelle. Tämä heikentää varmasti yleistä totalitarismiväittelyiden väitettä, että kommunistiset ideathan olivat kaikesta huolimatta kauniita. Mistä totalitarismi lähtee? Olen riittävän vanha vastatakseni siihen kysymykseen nopeasti. Meidän piti osata se ulkoa kokeita varten. Asian nimi oli marxismi-leninismin kolme lähdettä ja kolme komponenttia. Marxismin kolme lähdettä olivat Saksan klassinen filosofia, Englannin poliittinen taloustiede ja Ranskan utopistinen sosialismi. Ja marxismi-leninismin kolme komponenttia olivat marxistis-leninistinen filosofia (joka muodostui dialektisesta ja historiallisesta materialismista), marxistis-leninistisestä poliittisesta taloustieteestä ja tieteellisestä kommunismista. Kansallissosialistisen totalitarismin lähteet ovat vielä yksinkertaisemmat ja kirjoitettu kirjaan Mein Kampf. Kahdennenkymmenennen vuosisadan totalitaaristen ideologioiden lähtökohtana on epäilemättä yhdeksännentoista vuosisadan nopea tieteellis-tekninen kehitys ja taloudellinen nousu. Maailma tuntuikin äkkiä olevan yksinkertainen. Olihan selvää mikä maailmassa on väärin. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden aikaansaamiseksi piti hävittää sosiaalinen epäoikeudenmukaisuus. Todellisuudessa myös Adolf Hitlerin projekti oli samanlainen. Hänen ambitionaan ei kylläkään ollut maailman sorrettujen pelastaminen, vaan ainoastaan Saksan epäoikeudenmukaisesti kärsineen kansan auttaminen jaloilleen. Johtajaperiaatteella. Molemmat mahtuvat käsitteeseen ”sosiaalinen mekaniikka”. Totalitarististen valtioiden populistinen hallintotapa operoi usein ihmisluonteen matalammilla tasoilla: ahneudella, kateudella ja julmuudella. Tässä täytyy olla varovainen myös tänä päivänä, erityisesti niissä valtioissa, jotka vasta hiljattain palauttivat demokratian tai vasta aloittelevat sitä. Niin sanomalehdistön kuin myös politiikan on hyvin helppoa soveltaa monenlaisten galluppien tuloksia informaatioyhteiskunnassa. Mielipiteen julkaisuvapaus on yksi demokratian tukipylväistä. Mutta tuhansien asiaa tuntemattomien käsitysten mekaaninen yleistäminen voi usein olla se sama sosiaalinen mekaniikka. Totalitarismi Virossa Kunnioitetut kuulijat, minulla on aikaa kaksikymmentä minuuttia ja siitä syystä esitän vain joitakin rajaviivoja siitä, miten totalitaariset ideologiat, kommunismi ja fasismi tulivat Viroon. Bolshevismi piti omaksi sosiaaliseksi perustakseen ennen kaikkea kaupunkityöläisiä ja köyhiä talonpoikia. Virossa oli vähän näitä kumpiakaan. Viron suurteollisuus syntyi Venäjän Baltian laivaston murskaamisen jälkeen Venäjän-Japanin -sodassa Tsushiman meritaistelussa. Tallinnaan rakennettiin nopeasti suuret telakat ja konetehtaat, joiden piti rakentaa uusi laivasto. Enemmistö työntekijöistä tuli Venäjältä. Viron tasavallan alussa markkinat katosivat, tehtaat ajettiin alas ja myös työntekijöiden määrä pieneni. Vuoden 1919 maareformissa kartanoiden maat jaettiin talonpojille. Niin muuttui suuri osa entisistä kartanon työntekijöistä ja maattomista maanviljelijöiksi, jotka omistivat maansa, sekin vähensi henkilöitä, jotka olivat vastaanottavaisia bolshevikkien agitaatiolle. Kommunistinen puolue oli Virossa kielletty alkaen vuoden 1918 marraskuusta. Olisi kuitenkin epäoikeudenmukaista väittää, että kommunistien kannatus puuttui kokonaan. Vaikka enemmistö puolueen aktiivisimmista jäsenistä tuomittiin vankilaan, maanalaiset kommunistit kykenivät valloittamaan vasemmistolaisia pikkupuolueita ja osallistumaan niiden varjossa vaaleihin. Viron parlamenteissa oli tavallisesti sadasta jäsenestä 5-6 kansanedustajaa, joiden tiedettiin olevan sidoksissa kommunisteihin. Aika-ajoin Viron poliittinen poliisi murskasi heidän organisaationsa ja pani heidät vankilaan, mutta seuraavissa vaaleissa tuli uudet miehet. Miksi kommunistinen puolue oli kielletty Virossa? Viron Kommunistinen Puolue (EKP), entinen Venäjän Kommunistisen Puolueen osasto, uudelleenjärjestettiin Kominternin itsenäiseksi jaostoksi vuonna 1920. EKP:n tarkoituksena oli kaataa Viron Tasavalta ja auttaa maailmanvallankumouksessa. EKP:n johto toimi vuoden 1920 jälkipuoliskosta lähtien Venäjällä, sieltä tulivat myös puolueen rahat ja kouluttajat. Yksikään valtio ei hyväksyisi sellaisen puolueen toimintaa, jonka säännöissä sanotaan tarkoituksena olevan valtion kaataminen. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ideat levisivät myös Viron sivistyneistössä. Meidän täytyy huomioida, että Viron yhteiskunta on paljon nuorempi kuin Suomen yhteiskunta. Meillä ei ole koskaan ollut omaa aatelia ja enemmistö Viron Tasavallan sivistyneistöstä olivat ensimmäisen polven sivistyneitä. Tarton Yliopisto venäläistettiin 1890-luvulla. Venäjän ylioppilaat toivat niin sanottuja vallankumouksellisia aatteita Tarttoon ja ne levisivät myös osajoukossa virolaisia ylioppilaita, jotka olivat enimmäkseen maalta kotoisin ja nähneet köyhyyttä. Mutta pelkästään se ei ollut syynä. Kaikenlainen vallankumous ja salaliitto on aina kiinnostanut nuoria. Idealismi ja jännitys veivät vielä 1930-luvulla tuhansia oppineita länsivaltojen nuoria Espanjan sisällissotaan Kominternin agenttien johtamana kansainvälisten prikaatien lippujen alle. Meillä on yksi yhteinen esimerkki: Hella Wuolijoki, joka oli 20. vuosisadan alussa sidoksissa Venäjän maanalaisiin – mutta jonka ympärillä pyöri samaan aikaan koko Viron miesoppineiden porukka alkaen Jaan Tõnissonista. Hänhän oli aikoinaan hyvin koulutettu ja kaunis tyttö. Mutta hänkään ei unohtanut omia nuoruuden aatteitaan ja oli siksi Suomessakin vankilassa. Viron äärioikeistolaisista, Vapaussotilaiden liikkeestä eli vapseista, minä en puhu pitkään. Kyseessä oli Suomen Lapuan liikkeen kopio ja enemmistö siitä, mitä on asiallisesti kirjoitettu Lapuan liikkeestä pätee myös vapseihin. On vain pieni ero – virolaisilla ei ollut Suur-Viro aatetta, eikä heimosotia sekä Viron ylioppilailla ei ollut AKS:ää. Neuvostovenäjä ja Kolmannen Valtakunnan miehitys Virossa Suomen sivistyneistö tuntee Viron historiaa paremmin kuin Viron sivistyneistö Suomen historiaa. Teidän koulunne ja yliopistonne olivat parempia. Siksi minun ei tarvitse puhua pitkään K. Pätsin vallankaappauksesta. Konstantin Päts ja Puolustusvoimien ylipäällikkö kenraali Laidoner ottivat vallan vuonna 1934 käsiinsä, vastustaakseen vapsien voittoa presidentinvaaleissa. Vapsien perustuslakiluonnos voitti vuoden 1933 syksyn kansanäänestyksen 2/3 ääntenenemmistöllä, eikä heidän voittoaan tulevissa presidentinvaaleissa epäilty. Te kysytte, miten se oli mahdollista? Annan vain yhden vihjeen edellä olevan lisäksi, että voitte ajatella eteenpäin: meidän demokraattinen traditiomme oli 60 vuotta lyhyempi kuin Suomen. Suomen ensimmäinen parlamentti aloitti työnsä vuonna 1860. Meidän parlamenttimme vuonna 1917. K. Päts saattoi voimaan autoritaarisen hallinnon: parlamentin työ keskeytettiin, puolueet kiellettiin, vapsien liike lopetettiin, vallitsi sotatila. Kuitenkaan kyseessä ei ollut verinen fasistinen diktatuuri, kuten neuvostohistoriankirjoittajat kirjoittivat: vuoden 1938 armahduksessa vapautettiin alle 200 poliittista vankia, heistä 104 kommunistia ja loput enimmäkseen vapseja. Vangiksi jäi vielä muutamia kymmeniä ihmisiä, joitakin kommunisteja, mutta enimmäkseen vakoilusta Neuvostovenäjän hyväksi tuomittuja. Tavallisen puoluepolitiikan kieltäminen toi mukanaan sen, että jotkut ihmiset alkoivat etsiä muita mahdollisuuksia omien ambitioidensa toteuttamiseksi. Jokaisessa valtiossa on ihmisiä, jotka ajattelevat, että valtiota johdetaan väärin ja että he osaavat tehdä sen paremmin. Demokraattisessa valtiossa he lähtevät mukaan poliittiseen toimintaan ja tavallisesti häviävät. Kun puolueet on kielletty, niin sitä mahdollisuutta ei ole. Neuvostovenäjän tavoitteena oli maailmanvallankumous. Maailmanvallankumouksen retoriikka on vapauttamisen retoriikka – se tarkoittaa, että pitää näyttää, että valloitettavan maan ihmiset haluavat, että heidät vapautetaan. Kommunistien kannatus Virossa oli liian vähäinen. Neuvostoliiton tiedustelu etsi Virosta henkilöitä, jotka olivat omien poliittisten ambitioidensa vuoksi valmiita yhteistyöhön Neuvostoliiton kanssa. Ne ihmiset löydettiin sosialidemokraattien vasemmistosta: osittain heidän joukostaan, jotka kantoivat vuosisadan alun vallankumouksellisia ihanteita. Neljä entistä kansanedustajaa lähipiirinsä kanssa ottivat kontaktia siihen aikaan Skandinaviassa asuviin virolaiin kommunisteihin, todellisuudessa Kominternin agentteihin. Puhuttiin Kominternin kansanrintamapolitiikasta, jonka avulla ne miehet olisivat päässeet valtaan Virossa. Myös tässä meillä on kosketus: Viron vasemmistososialistien kontakteja Kominternin agenttien kanssa välitti Eduskunnan jäsen Cay Sundström. Viron ulkopolitiikka näki omana liittolaisenaan etupäässä Englannin, jonka tukeen luotettiin mahdollisen Venäjän hyökkäyksen tapahtuessa. Toivo katosi Englannin ja Saksan välisen laivastosopimuksen jälkeen. Siitä eteenpäin luotettiin Saksan apuun. Myös se toivo katosi, kun Molotov-Ribbentrop -sopimus solmittiin ja Saksa sekä Neuvostovenäjä löysivät toisensa. Nyt ei kukaan olisi tukenut Viroa. Vaikka Viron sotilasmenot muodostivat neljänneksen valtion budjetista, Viro kykeni kuluttamaan asukasta kohti 10-20 kertaa vähemmän kuin Ranska, Saksa tai Englanti. Tänään voimme sanoa, että voimme valita kuollako toisessa maailmansodassa Viron asepuvussa vaiko Venäjän, Saksan tai Suomen asepuvussa, kuten todellisuudessa tapahtui. Mutta vuonna 1939 kukaan ei tiennyt, että se mikä alkoi olikin maailmansota. Edes Hitler ei tiennyt. Vuoden 1940 kesäkuussa Neuvostoliitto esitti Virolle uhkavaatimuksen, johon Viro suostui. Viroon sijoitettiin noin 100 000 puna-armeijalaista. Neuvostoliiton tavoitteena ei ollut Viron miehittäminen käymässä olevan sodan ajaksi. Sotilaallista miehitystä sääntelivät Haagin sopimukset ja se olisi siten ollut niin tai näin vain määräaikainen. Neuvostoliiton tavoitteena oli Viron liittäminen Neuvostoliittoon ja sovjetisoiminen. Lavastettiin vallan siirto ns. kansanhallitukselle ja Viron vapaaehtoinen liittyminen Neuvostoliittoon. Virossa saatettiin voimaan totalitaarinen terrorivalta. Kaikkein suurimpana ongelmana Neuvostoliitolle totalitaarisen systeemin vallan voimaan saattamisessa Virossa oli kansalaisjärjestöt eli tämän päivän terminä NGO:t, paikallishallinto – kunnat ja kaupungit – ja oikeuslaitos. Kansalaisjärjestöt likvidoitiin hallituksen päätöksellä enimmäkseen jo vuoden 1940 elokuun loppuun mennessä, mutta tietenkään ei onnistuttu nopeasti likvidoimaan ihmisten yhteenkuuluvuuden tunnetta. Paikallishallinnon suhteen tilanne oli monimutkaisempi. Formaalisesti myös Neuvostoliitossa piti olla työkansan edustajien neuvostot ja niiden toimeenpanevat komiteat maakunnissa, kaupungeissa ja kunnissa. Se ei ollut paikallishallinto. Neuvostoliitossa niitä nimitettiin paikallisiksi valtionhallinnon virastoiksi. Formaalisesti myös työkansan edustajien neuvostot olivat valittavia. Mutta Neuvostoliiton valta Virossa ennen toista maailmansotaa ei ollut riittävän vahva siihen, että voisi järjestää vaalit. Sen jälkeen kun Moskovan keskuskomitean korkea virkailija vieraili Virossa vuoden 1940 joulukuussa ja suuttui hirveästi siitä, ettei Virossa ollut vieläkään likvidoitu vanhoja kunnan-, kaupungin- ja maakunnanhallituksia, nimitettiin maakuntien, kaupunkien ja kuntien toimeenpanevan komitean jäsenet nimellisesti Korkeimman neuvoston puhemiehistön eli niin sanotun parlamentin pysyvästi toimivan orgaanin, 9-jäsenisen neuvoston toimesta. Siihen mennessä Viroa johti jo Neuvostoliiton Kommunistinen puolue. Kaikkein tärkeimmät päätökset vahvistettiin Moskovassa: myös hallituksen, Viron Neuvostotasavallan Kansankomissaarien Neuvoston jäsenet vahvisti Politbyroo Moskovassa. Matalammat virkamiehet vahvisti virkoihinsa kommunistisen puolueen Viron osaston keskuskomitean toimisto. Oikeuslaitos tarvitaan jokaisessa valtiossa. Rikokset ovat valitettavasti jokapäiväisiä, samoin siviili- ja hallintoasiat. Neuvostotyylisen oikeuslaitoksen rakentamiseksi Viroon ei miehitysvallalla ollut ihmisiä. Vuoden 1940 syksyllä hävitettiin korkein oikeus, Valtio-oikeus, mutta matalamman asteen oikeusistuimet toimivat edelleen sodan alkuun saakka. Poliittiset rangaistustoimenpiteet tapahtuivat paikallisen oikeusjärjestelmän ulkopuolella, erikoismenettelyinä. Salainen poliisi – NKVD – (KGB, FSB – jp) otti ihmiset kiinni ja heidät tuomittiin vangiksi tai kuolemaan enimmäkseen sotaoikeuksissa tai NKVD:n erityisneuvostojen toimesta. Sotaoikeuksien istunnot kyllä pidettiin, mutta yleensä syytetyllä ei ollut asianajajaa. Ihmiset tuomittiin siitä, mitä he tekivät Viron Tasavallan kansalaisina palvellessaan omaa valtiotaan ja kansaansa. Jos todisteita ei ollut tarpeeksi edes sotaoikeuteen, niin NKVD lähetti asian erityisneuvostoon. Erityisneuvostossa ihmiset tuomittiin keskitysleireille dokumenttien mukaan, tavallisesti Venäjän rikoslainsäädäntöön viittaamatta. Tavallinen rangaistus oli kahdeksan vuotta ja tavallinen syytteen yhteenveto ”sosiaalisesti vaarallinen elementti”. Muistutan tässä uudelleen sosiaalista mekanismia … Mistä otettiin ihmiset, jotka täyttivät uusien vallanpitäjien käskyjä? Paljon niin sanottuja spesialisteja tuotiin Venäjältä, niin venäjänvirolaisia kuin myös varsinaisia venäläisiä. 1940-41 Virossa vangittiin yli 7.000 ihmistä, joista surmattiin tai kuoli vankileireillä lähes 6.000. Vuoden 1941 kesäkuussa kyyditettiin Venäjälle vielä enemmän kuin 10.000 ihmistä. Myös heistä suuri osa kuoli Siperiassa. Lisäksi noin 2.000 siviiliä, jotka tapettiin vuoden 1941 kesällä NKVD:n hävityspataljoonien tai perääntyvien puna-armeijalaisten toimesta. Lisäksi vielä noin 60.000 ihmistä, jotka vietiin Venäjälle formaalisesti sotaväkeen otettuina tai evakuoituina. Seurannut Saksan miehitys oli samoin totalitaarisen valtion miehitys. Mutta tässä pitää huomioida useita seikkoja. Ensiksi, poliittiset ratkaisut lykättiin Saksassa eteenpäin sodanjälkeiseen aikaan. Saksa ei voittanut sotaa, joten emme tiedä millaisia ne olisivat olleet. Toiseksi, Neuvostoliitto miehitti Viron, Latvian ja Liettuan Saksan suostumuksella. Miehityshallinto ei käyttäytynyt Baltian maissa kuten muualla Neuvostoliitossa. Virossa palautettiin voimaan Viron lait 20.06.1940 tilanteen mukaisina, elleivät ne olleet ristiriidassa Saksan lakien kanssa, palautettiin valtaan paikallishallinto, oikeuslaitos ja poliisi. Osittain ne askeleet olivat epäilemättä seurausta käytännöllisyydestä: siten oli helpompaa. Mutta tämä tilanne antoi Neuvostoliiton propagandalle mahdollisuuden syyttää niin sanottuja nationalisteja sodan jälkeen yhteistyöstä fasistien kanssa. Mutta se ei ole nyt teema. Haluan yksinkertaisesti sanoa, ettei Viron yhteiskuntaa ennätetty Saksan miehityksen aikana totaalisesti yhtäläistää, kuten neuvostomiehityksen aikana. Myös Saksan miehityksen aikana poliittiset rankaisutoimenpiteet toimeenpantiin kotimaisen oikeuslaitoksen ulkopuolella: sitä varten SD:llä oli erikoismenetelmä. Ihmiset otettiin kiinni vuonna 1941 yleensä Viron Omakaitsen tai poliisin toimesta, myöhemmin SD:n alaisuudessa työskentelevän Turvallisuuspoliisin toimesta. Päätöksen muodostivat kolmejäseniset rangaistusten suunnittelukomiteat, päätöksen vahvisti, jätti vahvistamatta tai teki uuden päätöksen paikallinen SD:n päällikkö. Enemmistö poliittisista rankaisutoimenpiteistä pantiin toimeen vuosina 1941-42. SD:n komentaja Virossa Martin Sandberger kirjoitti vuoden 1942 kesällä raportin: ensimmäisenä vuotena vangittiin 19.000 ihmistä. Heistä vapautettiin lähes 7.500, keskitysleireihin lähetettiin yli 5.500 ja surmattiin yli 5.500. Saksan miehityksen aikana Virossa surmattiin tai kuoli keskitysleireillä yhteensä noin 8.000 Viron kansalaista ja asukasta, heidän joukossaan lähes 1.000 vironjuutalaista ja luultavasti yli 500 vironmustalaista. Yhden totalitaarisen hallintojärjestelmän tapauksessa asia on yksinkertainen: enemmistö surmatuista tai keskitysleireillä kuolleista ovat marttyyrejä. Kahden hallintojärjestelmän tapauksessa asia ei ole enää niin yksinkertainen: Saksan miehityksen aikana surmattujen joukossa oli myös paljon heitä, jotka niin sanottuna ensimmäisenä punaisena vuotena olivat osallistuneet poliittisiin rankaisutoimenpiteisiin. Oikeusvaltiossa heidän kohtalonsa ei olisi ollut niin ankara: mutta heidän tappamisensa yhden totalitaarisen hallintojärjestelmän taholta ei vapauta heitä automaattisesti vastuusta toisen hallintojärjestelmän taholta tehdyistä teoista. Kun neuvostomiehitys jatkui vuonna 1944, jatkuivat myös poliittiset rankaisutoimenpiteet. Myös nyt uhrien joukossa oli heitä, jotka olivat Saksan aikana syyllisiä rikoksiin. Myöskään heidän rangaistuksensa ei olisi ollut oikeusvaltiossa niin ankara, kuin se oli teloitusryhmän edessä tai Siperian keskitysleireillä. Millainen Viron kokemus totalitaarisista hallintojärjestelmistä on? Ensiksi tietenkin eliitin menettäminen. Neuvostorangaistustoimenpiteet oli suunnattu etupäässä eliittiä vastaan – aikani ei riitä luetella esimerkiksi vuoden 1941 kyyditettäväksi määrättyjen henkilöiden luokittelua, kiinnostuneet löytävät sen meidän kotisivultamme. Vuonna 1944 Virosta pakeni 70.000 ihmistä, suuri osa heistäkin kuului eliitin joukkoon. Viron yhteiskunnan eliitti on uudistunut sodan jälkeen – yhdessä siitä seuraavien negatiivisten seikkojen kanssa. Epäilemättä asialla on myös positiivisia seurauksia, esimerkiksi itseni kohdalla. Normaalin yhteiskunnallisen kehityksen tapauksessa minä olisin vanhimpana poikana luultavasti käynyt maanviljelyskorkeakoulun ja olisin maanviljelijä, enkä puhuisi teille tässä historiasta. Toiseksi, totalitaarisissa yhteiskunnissa mahdollisuuden saavat pienet ihmiset: erityisen periaatteettomat kiipijät, kantelijat, moraalittomat toimijat ja niin edelleen. Niin Neuvostoliiton kuin myös Saksan totalitarismi vahingoittivat yhteiskunnan perustuksia: traditioita, kirkkoa, perhettä, ihmisten välistä yhteistyötä. Se kaikki jättää pitkäksi ajaksi oman jälkensä, myös siitä syystä virolaiset ovat vielä tänäänkin toisenlaisia kuin suomalaiset. Mitä kommunismin tuomitsemiseen tulee, niin pitää välttää liian yksinkertaisten vertailujen tekemistä. Kommunistisen totalitarismin alla eläneiden yhteiskuntien kommunismikokemus on toisenlainen kuin demokraattisten valtioiden kommunismikokemus. Jokaisessa normaalissa valtiossa on ihmisiä, joilla on kummallisia ajatuksia sekä heidän yhdistyksiään. Me emme saa syyttää esimerkiksi 1970-luvun suomalaisia kommunisteja siitä, mitä tehtiin Neuvostoliiton kommunistisen puolueen johdolla Virossa ja muualla. Voimme ehkä syyttää heitä vain siitä, etteivät he tienneet siitä tai eivät halunneet tietää siitä. Lopuksi, Suomen sivistyneistö on hyvin tietoinen Viron asioista. Olette varmasti kuulleet väittelyistä joidenkin neuvostomonumenttien poistamisesta: olkoon se vaikkapa pronssisotilas Tallinnassa tai yksi panssarivaunu Narvan lähellä. Tätä esitystä valmistellessani löysin hyllystä Joulukuun ryhmän kirjan Matka Neuvostosuomessa, joka ilmestyi vuonna 1984 ja jonka yksi suomalainen ystäväni lahjoitti minulle 15 vuotta sitten. Se on fiktio, joka kuvaa Suomea niin kuin se olisi Andropovin aikana ollut liitettynä Neuvostoliittoon. Haluan tuoda sen kirjan avulla hieman lähemmäksi sen symbolien ongelman, kunnioitetut kuulijat. Siteeraan: “[Vantaan] lentoaseman ulkopuolella seisoi entisen parkkialueen keskellä korkealle jalustalle asetettu suuri venäläinen tankki. Anja viittasi siihen ja aloitti opastuksensa: – Tässä on Venäjän ja Suomen kansojen välisen ystävyyden muistomerkki. Se on Juri Andropovin nimelle omistettu Kantemirovilaisen Kaartin panssaridivisioonan hyökkäysvaunu, joka ensimmäisenä ajoi tällä lentokentällä maihin Neuvostoliiton ilmavoimien kuljetuskoneesta veljellisen apumme saapuessa vapauttaman Suomen kansaa kapitalistien sorrosta ja imperialistien uhatessa sen itsenäisyyttä.” Vironkielestä suomentanut: Juhani Putkinen Viron Suojeluskunnan komentajan neuvonantaja & Maavoimien komentajan neuvonantaja |
|
| 2006© Copyright Totalitarismi / ProKarelia | Site by ProService |